Heipsunkeikun,

lokakuu on nyt ohitse ja marraskuu on jo kovaa vauhtia käynnissä. Kisatkin koputtelevat jo ovea. Näillä näkymin ensimmäinen kisa olisi parin viikon päästä Oloksella, jos vain treenit sujuvat mallikkaasti ja pysyisi terveenä. Tärkeintä olisi nyt saada hiihtäen laadukasta harjoitusta aikaan!
Lokakuussa ei ole ihmeempiä tapahtunut muuta kuin kauan odotettu Ramsaun reissu. Reissun päällä päiviä kertyi yhdeksän kappaletta, mutta harjoituspäiviä ohuessa ilmanalassa kertyi seitsemän päivää. Reenit sujuivat ongelmitta ja vauhditkin pysyivät kurissa. Liian suuria maitohappoja ei siis minun reisissäni tavattu ;) ONNEKSI! Jäätikölle pääsimme hiihtämään seitsemän kertaa. Vertailun vuoksi viime vuonna pääsimme vain kerran, mutta silloin sääukko ei meitä suosinut. Hotellimme sijaitsi 1100 metrin korkeudella ja jäätikkö on noin 2700 metrissä. Ohuen ilmanalan huomaa siinä, että joutuu hiihtämään paljon hiljempaa kuin täällä Suomen kamaralla sekä sykkeet ovat myös korkeammalla. Alahissiaseman parkkipaikalta käveleminen alahissiasemalle on aika hapokasta. Siihen nähden hiihtäminen tuntui ainakin itselläni kepoisalta. "Pöljäilemään" sinne on turha lähteä tai muuten tulee takkiin ja kovaa. Joten pitää olla tarkkana kuin porkkana.
Maisemat Ramsaussa on mitä ihanimmat ja henkeäsalpaavat. Niitä maisemia on vaikea kuvailla ennen kuin itse on sen käynyt näkemässä. Hiihtäminen auringonpaisteessa on täydellistä!!! :) Kunhan vain muistaa pitää lasit silmillä, koska valo on niin kirkasta. Jopa sumulla on pakko pitää laseja päässä, ettei tarvitse siristää silmiä ja miettimään: "Missäköhän se latu mahtaa mennä?" Ruokakin Ramsaussa oli todella hyvää. Nälkää siellä ei todellakaan kerinnyt näkemään :) On alkusalaatti, alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka.
"Peruspäivä" itselläni oli tälläinen:
7.10 herätys RINGGGGGGGG
7.30 aamupala
8.30 lähtö ylös jäätikölle
9.00-12.20 hiihtoa jäätiköllä
12.30 LOUNAS, jonka jälkeen lepiä
16.30 toinen lenkki alhaalla kylässä
18.30 sauna ja RUOKA
20.00 venyttely
21.00-22.00 "vanhusta" väsyttää eli tuitui


On todella harvinaista, että tämä likka on jo valmis nukkumaan jopa kello 20.00. Välillä venyttelyissä olin nukahtamispisteessä. Mutta riittävä lepo on kuitenkin kaiken a ja o. Yhdeksän tunnin yöunet ja päikkärit päivällä, ei huonoa vai mitä. Nyt sitte Ramsaun jälkeen ollaan vähän palauteltu.
Tällä jatketaan eteenpäin. Reenaus jatkuu normaaliin tapaan ja katseet suunnataan kohti kisakautta, joka on jo ovella! Numerolappu rintaan ja eikun lykkimään..

Riksu-

Tsaukkidau !

"Ohi syyskuun läpi repaleisen lokakuun", näin alkaa Marraskuu-biisin kertosäe. Voisin myös näin aloittaa syyskuun nettipäiväkirjani. Mutta toivon kuitenkin, ettei tule repaleista lokakuuta!
Nyt voi jo huomata, että hellekelejä ei enää ole vaan pakkasaamut ovat tulleet ovia kolkuttelemaan. Ruska-aika on meneillään ja puista tippuvat lehdet ja luonto on valmistautumassa talveen ihan samalla tavalla kuin meistä kukin myös minä. Talvi on tulossa kovaa vauhtia ja sen myös kertoo harjoitukset. Hiihtoputkessa on tullut syyskuun aikana vietettyä muutama tovi. Nyt on saatu sitä lajinomaista reeniä ja sen kyllä huomaa hiihdossa. Hiihto tuntuu rennommalta ja helpommalta moniin moniin vuosiin! :) Kuitenkin silmissäni häämöttää lokakuun puolenvälin tienoilla oleva Itävallan Ramsaun matka. Tiedossa viikon mittainen reenileiri ylhäällä vuoristossa. Armotonta reeniä ohuessa ilmanalassa ja hiihtelyä jäätiköllä.., jos tällä kertaa ilmat suosivat paremmin kuin viime vuonna. Viime vuonnahan pääsimme vain kerran hiihtämään ylhäällä huonojen kelien takia, mutta onneksi silloin satoi lunta alas kylälle niin saatiin hiihtokilometrejä kuitenkin alle.
Elokuussa ei hirveästi koulun penkillä ole istuttu, enkä tule jatkossakaan hirveästi istumaan. Koulu alkaa olemaan loppusuoralla muutamaa pakollista koulukurssia vaille valmis! Syksyn yo-kirjoitukset ovat onneksi jo takana ja eikä niistä tarvitse hetkeen stressata. Nyt voi keskittyä täysin 100% urheiluun ja hiihtoon =)) Elokuussa pääsin myös mukaan nuorten Haastajaryhmän leirille, joka pidettiin täällä Vuokatissa. Viikonmittainen leiri sujui oikein mallikkaasti ja laadukkaita reenejä tuli paljon! Se oli pääasia. Leirin alun treenejä jouduin hieman muuttamaan; Vaihdoin jalkalenkit hiihtoon, koska vältin kipeyttämästä akillesjännettä lisää. Akillesjänne oli nimittäin vähän ärtynyt taas vaihteeksi. Onneksi tilanne helpottui pienten reeni muutosten avulla. Parhaiten reeneistä onnistui Vuokatin vaaralle hiihto. Perinteisellä tyylillä hiihdin kuusi kertaa vaaran päälle. Se onkin minun tämänhetkinen "ennätys". Aikaisempi "ennätys" on ollut viisi kertaa. Hiihto vaaran päälle tuntui yllättävän helpolta ja oli tosi mukava hiihtää! Valmentajin tokaisi viimeisellä hiihtokerralla: "Eipä ole tainnut Varjus koskaan hiihtää kuutta kertaa vaaran päälle!" Enpä ole, enpä ole. Kerta se on ensimmäinenki!
Muuten elokuu on mennyt perustekemisessä (eli perusreenaamisessa). Nyt pitää vaan pysyä terveenä. Tautia on liikkeellä, joten sitä pitää varoa syömällä muun muassa C-vitamiinia. Mutta ensimmäiset kisatkin siintävät silmissä. Ekat kisat voivat hyvinkin olla jo kuukauden päästä?! Eli ei pitkä aika enää sinnekään ole. Tosi nopeasti on taas mennyt aika. Mutta nyt vielä paljon treeniä ennen sitä. Ramsaun leirillä pitää saada hyviä, laadukkaita reenejä aikaan. Toivottavasti näin myös käy ja ilmatkin olisivat hyvät!

Riksu -

Ps. Syksyn jatkoja kaikille ! :)

Hello, hello !

Kesä tuli ja kesä meni. Äkkiä ne ilmat viilenivätkin. Hyvä, kun lenkille tarkenee mennä edes villahousuissa! Ei vaitiskaan.. ei ihan niin kylmä kuitenkaan ole, mutta ei siellä shortsi kelitkään ole. Mutta onneksi kesä oli lämmin ja aurinkoinen! :) Siinä oli sitten mukava polskutella reeniä tekemään. Syksy onkin jo ovella ja eikä se talvikaan hirveän kaukana kuitenkaan loppupeleissä ole, jos tarkemmin miettii. Tässä on ensi viikolla alkamassa kuuluisat "itkupotkuraivari hysteeria paniikkikohtaukset". Nimittäin yo- kirjoitukset kolkuttavat ovea jo liian kovasti! Toivottavasti ne menevät hyvin :)
Elokuun alussa olinkin sen ensimmäisen viikon vielä töissä Kuortaneella. Työt menivät hyvin ja reenit tuli tehtyä, mitä pitikin tehdä. Maksimi penkkiä tehdessäni tunsin, että voisin nostaa, vaikka norsun. Niin hyvin kulki! ;) Koin siellä myös erittäin riemullisia hetkiä, kun päätin mennä pelailemaan jalkapalloa/ultimatea. Akillesjänteen voinnista ei tuolloin ollut vielä mitään tietoa, kestäisikö jalka vai eikö kestäisi. Tunnin huhkittuani ja hierontaan mentäessä tajusinkin, että ei vitsit minähän säntäilin kokainaisen tunnin siellä kuin päätön kana.. Akillesjänteeseen ei sattunut yhtään! Ja se tunne, mikä valtasi sen jälkeen, oli sanoinkuvaamaton :) Risukasassa näkyikin siis jo valon pilkahdusta. Maanantaina kotona sitten kävinkin tekemässä ensimmäisen kunnollisen juoksulenkkini 2.5 kuukauteen. Aikaisemmat juoksulenkkini ovatkin jääneet maksimissaan 30 minuuttiin, koska kipu on ollut tuskallista. Mutta kyllä se juokseminen maistui, vaikka juokseminen ei olekaan minulle se läheisin reenimuoto.
Muuten tämä elokuu on mennyt reenaillessa sekä lueskellessa. Tulihan tuossa elokuun lopussa käytyä taas haistelemassa Viron, Otepään, maisemia ja rullarataa. Kuuden kilometrin mittainen rullarata on vaan niin mahtava juttu, että ei voi sanoin kuvailla! Siellä on hyvä hiihtää. Rullaradan maastokaan ei ole kovin helppo, joten töitä täytyy tehdä. Radalla tulikin tehtyä suurin osa reemeistä :) Positiivista on, että nyt jaksoin hiihtää paljon, paljon paremmin radalla kuin viime vuonna.. kehitystä siis tapahtunut? Otepäässä ja sen jälkeen on kunto tuntunut erilaiselta ja ihan positiivisessa mielessä. Tästä on siis hyvä lähteä jatkamaan töitä.. elikkä lenkille mars !

Varre -

PS. Otepäässä on myös tämän talven nuorten MM- kisatkin ! Katsastelinkin maastoja ja reittejä tänä vuonna nyt paljon tarkemmin kuin viime vuonna. Olisihan se hieno päästä edustamaan Suomea! =)

Hillurei hillurei !

Heinäkuu meni suhisten ja vikisten kuin pallosalama. Äkkiä se aika vaan rientää. Heinäkuun alussa muistelin, kuinka vielä on aikaa heinäkuun lopussa oleviin töihin Kuortaneella.. mutta äkkiä ne työt koittikin ja mitä sain aikaseksi. Noooo, niin tai näin auringonottoa, reenaamista ja taisin muutaman hassun kerran aukasta koulukirjojakin, häissä tuli pyörähdettyä sekä serkun rippijuhlissa ja ei sovi unohtaa Porin kuuluisia Jazzeja! Jazzeilla kävin muutamia kertoja kadulla sekä myös lauantain nuorisokonsertissa Kirjurinluodolla. Oli kyllä mahtava konsertti ja mikä meno! Aivan käsittämätöntä :) Ensi vuonna uudestaan. Ilmakin suosi: lämmintä piisas niin, että hiki vaan virtas selkäpiitä. Mutta meikämanne ei valita helteista, minähän rakastan niitä.
Myös lääkärissä olen käynyt aika ahkerasti hakemassa vastauksia akillesjänteen kipeyteen, mutta vastauksia ei ole tullut tai siis syytä kipeyteen. Vammaa tai rakeenteellista vikaa jalassa ei ole, että näillä on mentävä. Kaiken maailman röntgenit on käyty sekä magneettikuvaukset. Nyt vain siis odotellaan, hierotaan ja jumpataan ym. Eihän tässä ole kuin 2.5 kuukautta oltu juoksematta mitään lenkkejä, mutta en anna sen häiritä. Kaikkea muuta olen edelleenkin tehnyt. Suolla käynyt juoksemassa ja tekemässä kunnon tehoharjoituksia. Punttikin on maistunut ja maksimivoimatulokset ovatkin parantuneet roppakaupalla. Voimaa ainakin pitäisi olla ;) Pienestä se pippurikin ponnistaa, vai mites se meni.
On sitä pyöräiltykin jonkun verran, kun jalkalenkkejä ei oikein ole voinut tehdä. Pyöräilykunto on ainakin aika kova! Kävin tuossa yksi päivä vetämässä "pienen" lenkin.. vaatimattoman 80km pyörätaipaleen : ) Mutta kyllä akillesjänne illalla sanoikin, et "sattuu sattuu". Kipua tuntui. Ei se ennen ollut sanonut pyöräilystä mitään. Nyt tein vain 15-10km pidemmän lenkin. Ei se niin paljon pitäisi vaikuttaa, koska en satoja kilsoja pidempää lenkkiä normaaliin verrattuna tehnyt. Noo, tehty mikä tehty.
Nyt on työt aloitettu Kuortaneella ja ne päättyy elokuun alussa. Sitten sen jälkee ajelen Viljo- auton kanssa kohti Vuokattia ja koulun hikistä penkkiä. Minne sinne se kesäloma meni? No onneks oli sentään aurinkoista!

-Riksu-

Heissan, heissan aurinkoa ja lämpöä !

Kesäkuu on mennyt ja heinäkuu on kalenterissa. Terveisiä muuten täältä Vuokatatista! Olen täällä nyt reenailemassa viikon verran vähän kovempaa settiä siis. Kaikkea muuta olenkin tehnyt paitsi juoksua en edellenkään voi tehdä akillesjänteeni takia. Ens viikolla olisi tarkoitus mennä tohtorille näyttämään jalkaa.. ehkä saan piikit, ehkä en? Laskeskelin että noin viitisen viikkoa on akillesjänne vaivannut, että enää ei ole pikku vaivasta kysymys. Mutta onneksi kaikkea muuta pystynkin tekemään :) Suolla on muutamia kertoja tullut juostua. Jalka kestää siellä kyllä sen juoksemisen. Nyt Vuokatissa olen käynyt putkessa hiihtämässä, rullalenkkiä tehnyt, punttia, uinut, pitkän viiden tunnin vaelluksen sekä sauvakävelyä. Kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä siis. Ötököitä täällä on jonkun verran. Sen osoitti vaelluslenkin jälkeinen selkä: hikeä, verta, muutama pureman jälki, mustia möykkyjä (tapettuja ötököitä siis), kynsien raapaleita ja punaisia jälkiä. Mutta otin kyllä 6-0 voiton ötököistä ja ihan selkeästi! Välillä niitä oli niin paljon, että näki kuinka niitä oli sadoittain edessäpäin yhtenä isona parvena, mutta pakko siitä oli vaan änkeä menemään, kun polku meni siitä. Eihän mönkiäiset yhtä naista voi tuuperruttaa ja ottaa niskan päälle?! Eihän?
Kesäkuuhun ei hirveän paljon erikoista ole tapahtunut. Reenattu on samaan malliin kuin viimekin vuonna tähän aikaan. Ainoana poikkeuksena on juoksulenkkien vähyys.. tai oikeastaan niitä ei ole ollenkaan ollut johtuen kevään ja nyt alkukesän jalka ongelmista. Mutta jospa se aurinko alkaisi risukasaankin jossakin vaiheessa paistamaan. Yhtä valmentajaa lainatakseni, kun kuuli jalka ongelmistani: "No sähän olet jo akillesjänteessä. Enää on vain varpaat käymättä niin sitten ollaankin kaikki jo käyty. Ja ollaan maan tasalla. Ollaan siis jo voitonpuolella." Noh, niin tai näin.. aika näyttää siis miten meikäläisen käy! Mutta kyllä se aurinko ainakin jotenkin paistaa risukasankin läpitte, kun tälläisiä helleilmoja on ollut :) Niissä kyllä kelpaa reenata jokaisen! Näistä ilmoista nautin täydestä sydämestä. Ehdotankin ja teen pienoisen haasteen kaikille Teille: Tälläisinä ilmoina t-paita ja shortsit päälle, lenkkarit jalkaan sekä juomapullo mukaan ja eikun menoksi lenkille ja nauttimaan auringosta ja lämmöstä :) Niin kauan kuin näitä vielä kestää, tämähän ei ole ikuista. Sitten lenkin päätteeksi vilvoittelemaan jalkoja noin viideksi minuutiksi järveen ja sitten samahan tuo käydä sen jälkee kokonaan pistämässä itsensä likoon järveen. Jalat palautuvat nopeammin ja pieni uintiretki lenkin päätteeksi vilvoittaa mukavasti oloa ja virkistyttää kummasti :) Niin mäkin teen aina kun vain on mahdollista. Suosittelen lämpimästi.

Hyvää kesän jatkoa! :)

Riikka

Heipparallaa!

Toukokuu 2010 on taakse jäänyttä elämää ja nytte kesäkuuta aletaan pyörittämään käyntiin. Tänään juuri loppui minulta koulu tältä lukuvuodelta eli TERVETULOA KESÄLOMA! Lomalla sitten onkin tiukkaa puristusta reenien merkeissä, armotonta hien virtausta koulukirjojen parissa yo- kokeita ajatellen, muutamia hikiä ja maitohappoja leirien puolelta, pari viikkoa töitä, että opiskelija saa makkaraa vähän leivän päälle sekä tietysti nauttimista kesästä, lämmöstä, auringosta, perheestä ja kavereista. Siinähän se kesä taisikin jo mennä vai miten se menikään?
Toukokuussa on istuttu muutamilla kursseilla koulussa ja aloitettu uusi reenikausi 2010-2011. Reenikausi aloitettiin noin puolitoista viikkoa odotettua myöhemmin nivusvaivan takia. Fysioterapiassa on käyty ahkerasti hoitamassa nivusta kuntoon sekä myös selkää. Nivunen on kylmän, liikkeiden ja voimistelun avulla mennyt parempaan kuntoon jo. Olihan se aika kuivaa olla puolitoista viikkoa tekemättä mitään muuta kuin hauiskääntöä?! Aika turhankin kanssa se, mutta pitihän siitä nauttia kerrankin, kun ei tarvinnut reeneistä murehtia. Niin kuin sanonta kuuluu: "Urheilija ei tervettä päivää nää" , pitää kyllä täysin paikkansa. Yhdestä vaivasta päästy, toinen on jo tulossa. Nyt kun on saanut alkaa juoksemaan, niin akillesjännehän ei ole siitä tykännyt ollenkaan. Jospa se tästä! Myös reilu viikko sitten oli lihaskuntotestit: 5min vatsat, leuanveto sekä penkki 50% omasta painosta yhden minuutin ajan. Testit menivät ihan hyvin, mutta ainahan parannettavaa on :) Syksyllä niitetään hedelmät, kun kesällä kylvetään jyväset. 9km juoksutestikin on koulusta rästissä ja se pitäisi vielä suorittaa.
Lauantaihin saakka vielä oleskelen Vuokatissa, kun kaverit pääsevät YLI- OPPINEIKSI, niin pitäähän niitä jäädä vielä onnittelemaan. Sitten Viljon keula suuntautuu kohti Länsi- Suomea ja Ulvilaa. Taas itsellä yksi kouluvuosi takana eli yhteensä niitä on jo kolme. Yksi lukuvuosi odottaa vielä, joka on vähän lunkimpi vuosi ja sitten kaikki tiet vieväät Roomaan tai jonnekkin.. Tie, joka on vielä avoinna, tulevaisuudelle.
Nyt haluan toivottaa kaikille aurinkoista ja lämmintä kesää! Muistakaahan liikkua :) Niin minäkin teen ;)

Riksu

Heippa taas kaikille!

Kevät on kovaa vauhtia jo siirtymässä taakse jääneeseen menneisyyteen ja kesä on tuloillaan. Linnut laulaa ja sirkat soittaa laulujaan. Mutta mitäs on kuulunutkaan Riikan huhtikuuhun? Huhtikuun alussa, pääsiäisenä, olin Lapissa hiihtämässä muutaman kisan näin kauden päätteeksi. Nautin täysin siemauksin kevään viimeisistä kisoista, koska tiesin että sen jälkeen alkaa ansaittu kauan odotettu "kesäloma". Vaikka aurinko ei kyllä paistanut niin kovin kuin olin toivonut. Pääsiäiskiertueen jälkeen olin jostakin saanut hirveän taudin: nokka tukossa, väsynyt ja keuhkot yskitty satatuhattatriljoonaa kertaa pihalle. Lääkäristä sain kuurin nassuuni ja olo parani! Onhan se hyvä sairastaa kaikki taudit nyt pois näin siirymäkaudella, mutta kyllä nämä sairastelut saisivat jo riittää.. olenhan tässä jo jonkin tovin sairastanutkin kaiken maailman tauteja. Mutta ei siinä vielä kaikki! Talvella silloin tällöin on vaivannut pertsan hiihdossa nivunen, ei siis aina vaan satunnaisesti. Pääsiäisenä enemmänki alkanut vihoittelu sai viimeisen pisteensä Jällivaarassa toiseksi viimeisellä viikolla. Jällivaarasta tulemisen jälkeen olen käynyt fysioterapiassa sekä lääkärissä. Tuloksena: Nivelpussi tulehtunut, nivunen muutenkin tosi kireä, jostakin syystä - rasitusvamma. Tässä nyt käydään sitten fysioterapiassa, tehdään venytyksiä siihen sekä erilaisia jumppia, mutta ennen kaikkea TÄYSI lepo. En saa tehdä kahteen viikkoon mitään, en edes käsillä, koska kaikissa liikkeissä jännittyy jollain tapaa nivunenkin. Ainoa liike, joka on sallittu on hauiskääntö. Kohta on siis haukkarit kunnossa ;) Kyllä syö miestä! Noh, nyt hoidetaan kaikki vaivat ja taudit pois, että päästäisiin pian reenaamaan. Nyt toukokuun ekalla viikolla olisi pitänyt aloittaa reenaus seuraavaa kautta varten, mutta se nyt siirtyy ainakin reilu viikolla. Toivottavasti ei sen enempää!!!

Mainitsin aiemmin, että olin ollut Ruotsissa Jällivaarassa. Oltiin siellä huhtikuun toisella viimeisellä viikolla koulun kanssa vähän leireilemässä. Majoituimme Jällivaaran hiihtäjien luona. Ohjelmassa meillä oli hiihtoa, hiihtoa ja hiihtoa. Hiihdimme aika paljon tuntureilla ja mikäs oli hiihtäessä niissä maisemissa ja auringon paisteessa :) Aurinkokin paistoi niin paljon, että joillakin naama paloi. Itselle kävi vähän ohrasesti, kun yhdellä lenkillä oli niin kuuma, että nostin hihat kyynärpäihin asti. Siinä sitten laskettiin tunturia alas, kunnes yhtäkkiä suksi tökkäsi johonkin uraan ja siinä sitten sitä lennettiin muutama voltti. Pahasti ei käynyt, mutta käsi naarmuntui ja isosta alueesta lähti iho pois ja vertakin tuli jokunen milli. Loppupäivän ajan kättä vähän kirveli, mutta ei se menoa haitannut. Sen voin kertoa, että koskaan aikaisemmin en ole niin jyrkkiä rinteitä tullut alas ainakaan murtomaasuksilla! Kerran olen tullut laudalla alas Levillä maailmancupin rinteen ja se vasta kokemus olikin. Laskettelurinteet ja tunturit, joista tulimme alas (mitkä tietenkin olimme ensin kiivenneet ylös) olivat niin jyrkkiä ja jäisiä, että oli oksat pois suutarin joulukuuselta. Kyllä siinä muutaman kerran oli pissit housussa ja äitiä ikävä, kun mietti että mitenköhän täältä tullaan alas hengissä. Itse uhkarohkeana ja hieman hulluna olin ottanut asenteen, että suksia en pois ota. Jotkut olivat pahimmissa paikoissa ottaneet sukset pois jalasta ja kävelleet. MUTTA MINÄ EN! =) Pujottelu harjoituksiakin tulikin välillä harjoiteltua, kun tunturilta alas tultaessa oli metsän poikki puikkelehtimista. Siinä oli sellainen tunne, että "seuraa johtajaa meininki". Periksi ei voinut antaa, oli vaan mentävä valmentajan perässä ja kuvitella olevansa pujottelija. Sukset oli hallittava ja käännökset oli välillä mietittävä tarkasti, ettei kuulu kolin kolin, kun kolahtaisi puuta tai kiveä päin. Mutta oli se nättiä! Uudestaan voisi mennä, milloin vain =) Olihan meillä myös maaottelu kamppailukin säbässä, mutta tuloksen voitte jo arvatakkin. Takkiin tuli sata nolla! Leirin päätyttyä olin aika puhki ja uni kyllä maistui kämpillä mainiosti. Reissuissa oppii arvostamaan omaa sänkyä. Oma sänky on vaan niin ihana!

- Riikka

Keväistä päivää kaikille täältä Vuokatista. Kun kotipuolessa Länsi- Suomessa sataa jo vettä, niin täällä Itä- Suomessa se tulee lumena. Tuntuu kuin talvi jatkuisi ja jatkuisi loputtomiin ja kesä ei tule koskaan! Mutta ehkä se aikanaan tulee. Harmittaa, kun yo-kirjoituksien aikaan oli niin kaunis auringonpaiste ja muutenki tosi ihanat keväiset ilmat, mutta kas kummaa, kun kirjoitukset loppuivat aurinkokin katosi. Tuntuu, että se sääukko kiusaa meitä... No jospa se kevät sieltä tulee jossakin vaiheessa ja kerkiäisi nauttimaan myös kadoksissa olevasta auringosta.
Maaliskuu ei ole poikennut erityisemmin muista kuukausista paitsi että maaliskuun viimeinen kokonainen viikko meni harjoituksellisesti kevyemmissä merkeissä johtuen kirjoituksista. Kaikki kolme kirjoitusta olivat samalla viikolla ja voin kertoa, ettei se helppo viikko ollut! Melkein 18 tuntia koulun salissa istumista ja pähkäilyä olivat henkisestikin rankkaa, mutta onneksi ne on taas vähäksi aikaa ohi.

Maaliskuun toisena viikonloppuna oli Seinäjoella lauantaina SM- sprintti ja sunnuntaina KLL 3km vapaan kisa. Lauantain sprintti oli mun kauden pääkisa ja siihen tähdättiin, että siellä ollaan korkealla. Tavoitteeni oli saada mitali kaulaan, mutta valitettavasti se jäi kaukaiseksi haaveeksi. Aika-ajo sujui ”ihan ookoosti”, ei kovin räjähtävää, mutta ei ihan floppikaan! Tuntui, että sukset meni menojaan (oli tosi liukkaat), mutta likka jäi. Varmaan johtui siitä, että puolitoista viikkoa ennen kisoja tulin kipeäksi ja antibiootit syötiin. Paniikkiin silti ei ollut aihetta mennä. Mutta sitten tuli alkuerä. Alkuerä meni takasuoraan asti hyvin, jossa olin hyvissä asemissa toisena ja hyvällä iskuetäisyydellä. Jatkopaikkakin oli melko varma, MUTTA mitäs sitte tapahtuikaan. Takasuoralla eräs tyttö yritti tulla sisäpuolelta ohi, missä ei ollut tilaa tulla. Hän sai jotenkin suksia vietyä niin pitkälle, että ne kolisivat mun suksiini ja sitten sitä lennettiin turvalleen ja mallikkaasti. Mitään en kerinnyt tekemään siinä tilanteessa. Siinä itseäni keräillessä maasta, muut suhahtivat ohi ja menivät menojaan. Jatkopaikka karkasi käsistä ja haave meni sillä sekunninsadasosalla ohi kuin viuhahdus. En ymmärrä, miksi kyseinen tyttö yritti tulla sisäpuolelta ohitse,vaikka itse hiihdin niin reunassa kuin vain voi. Ulkopuolella oli kyllä tilaa mielin määrin. Tehtiin protesti mutta valitettavasti se ei mennyt läpi.. kisa jäi siis siihen! Kauden pääkisa oli siinä ja mieliala ei ollut kovin vahva sen jälkeen.

Seuraavana päivänä oli ohjelmassa KLL 3km vapaan kisa. Keräsin edellisen päivän agressiot ja lähdin sisuuntuneella asenteella matkaan. Tavoite oli ainoastaan ja vain ainostaan hiihtää palkintopallille, mikään muu ei kelpaa! Hiihto tuntui ehkä parhaimmalta tällä kaudella, sijoitus oli 7. Hiihtona hyvä, mutta sijoituksellisesti olin vähän pettynyt, vaikka ei saisi olla. Mutta onpahan ainakin ensi kaudelle hampaan kolossa ja paljon.. Itselläni olisi vielä tarkoituksena kisata pääsiäisenä Lapissa neljä kisaa. Kiertueeseen kuuluu Alatorniossa ja Pellossa 5km perinteistä sekä Ylläksellä ja Ylitorniossa 5km vapaata. Kiertueen jälkeen alkaa ansaittu siirtymäkausi! Pää ja kroppa saavat hengähtää pitkän kauden jälkeen ja se tekee varmasti hyvää. Tarkoituksena on lepäillä noin kolmisen viikkoa ja sitten toukokuun alussa aletaan sitte taas reenaamaan seuraavaa kautta varten.

PS. Hyvää kevättä kaikille :))

Hjeissan, hjeissan!

Eikö ne ruotsalaiset niin sano? Itselläni on kova kiirus päällä, kun yrittää lukea ylioppilaskirjoituksiin. Nyt keväällä pitäisi kirjoittaa fysiikka, matematiikka sekä ruotsi, eli helpolla ei tule meikäläinen pääsemään! Olen yrittänyt päästä jyvälle fysiikan ihmeelliseen maailmaan: Mitkä voimat vaikuttavat siihen, kun esimerkiksi hiihdän. Matematiikassa taas yrittänyt perehtyä vähän vaikeampiin laskuihin kuin 1+1=2 sekä ruotsissa siihen, että osaan muutakin kuin ”Jag heter Riikka och bor i Ulvsby.” =)

Helmikuussa ei ole hirveästi mitään erikoisia tapahtunut. Reenailtu ja koulussa käyty viime jaksossa. Nyt on tosin jo lukuloma ja koulua ei ole muuta kuin yhden kurssin verran ja sekin on talviliikuntakurssi. Senkin olen ottanut ihan muodon vuoksi! Pääsee urheilemaan muulloinkin ja porukassa. Ollaan luisteltu, laskettu mäkeä ja käyty täällä opiston maisemissa lumikenkäilemässä. Lumikenkäily oli hikistä puuhaa, kun tuonne lumeen ”osu ja uppos” oikein kunnolla! Nyt kun tänne on luntakin tullut, niin sinne kyllä uppoaa. Lunta tulee koko ajan lisää ja lisää..

Tässä kuussa en ole kisaillut kuin kerran ainoastaan ja se oli Ylivieskassa. Kisa oli viisi kilometriä pertsalla ja yhteislähtönä. Kisa meni hyvin, mitä vähän lopussa voimat hyytyivät, mutta voitin. :) Seuraavana viikonloppuna ei ollut kisoja, koska oli penkkarit. Penkkareita vietin täällä ja nyt, vaikka käyn lukion ehkä neljään vuoteen, mutta halusin juhlia kavereiden kanssa. Olin pukeutunut supermäniksi! Nyt helmikuun vaihteessa oli tarkoitus olla SM- kisat Mikkelissä. Siellä oli 20km pertsan kisa. Paikalle mentiin, mutta lopputuloksena: En kilpaillut, koska lauantai illalla nousi pieni kuume. Hinku oli kova ladulle ja sunnuntai aamuna olinkin kisapaikalla. Päätöstä mietittiin pitkään ja hartaasti. Päätös ei ollut helppo, mutta päätettiin jättää kisa väliin, koska maaliskuun ekana viikonloppuna on mulle pääkisat Seinäjoella. Ohjelmassa siellä on sprintti vapaalla sekä vapaan kolmenkilometrin kisa. Viikon puolessa välissä mulla oli tosin jo vähän tukkonen ja väsynyt olo. Ja lauantai illalla se sen kuumeen sitten napsautti. Mutta nyt on jo parempi olo kaikin puolin. :) Ehkä se aurinko paistaa taas risukasaankin!!! Viikonloppuun aletaan nyt katseet kääntämään ja hiihtämään todella kovaa!

Riksu

Hjeissan hjeissan!

Uusi vuosi, 2010, uusi kuukausi tammikuu on tullut taas ja vierähtänytkin ohitse. Eikö se niin mene, että uusi vuosi uudet kujeet? Ainakin toivottavasti, jotakin valttikortteja ässiä on hihassa! Mitähän tähän kuuhun on mahtanut, muuta kuin niitä samoja vanhoja perusasioita: reeniä, koulun penkillä istumista, kisoja ym.

Tammikuun alussa heti uudenvuoden jälkee oli Kuopiossa lauantaina MM-katsastus kisa sprinttiin ja sunnuntaina oli tarkoitus olla SM- pursuit kisa. Lauantaina Kuopiossa kylläkin hiihdettiin, vaikka tosin pakkasta oli parhaimmillaan kisojen aikana -22 ! Että aika kylmää touhua se oli, mutta minkäs teet hiihdettävä on, kun kisat pidetään ja näyttöjä on annettava valitsijoille, jos munkki sattuisi käymään ja MM- kisalippu käteen jäisi. Pakkasen ja tiukan kisan kamppailessa lopputuloksena tuli 5. sija ! Ihan hyvä, mutta ei riittävä jotta kouraan jäisi lippu, valitettavasti. Koska sitä lähdin itse henkilökohtaisesti tavoittelemaan. Tuntu, että hiihto alkaa pikku hiljaa aukeamaan parempaan päin. Sunnuntain kisa peruttiin yllätys yllätys liian kovan pakkasen takia ja siirrettiin ensi viikonlopulle. Eli kaksi perättäistä viikonloppua oli tiedossa Savoon Kuopion suuntaan..
Viikko vierähti ja oli pursuitin aika. Huonosta lähtöpaikasta sai kärsiä ja jäi pussiin heti alussa ja kärki karkas ja sieltä ei sitten päässyt pois.. pikku hiljaa pertsan osuudella napsin päänahkoja kiinni sen, minkä rahkeissa oli varaa. Vaihtoon tulin iha hyvissä asemissa, mutta sitten tapahtui jotakin: Vaihto kusahti aivan totaalisesti. Yritin 3 kertaa laittaa oikeaa suksea jalkaan ja se oli aina irti ja neljännellä kerralla sain viimein sen jalkaan.. aikaa meni ja meni.. kisa kusi! Vapaan osuuden hiihdin ja pettymys kova.

Taas viikonloppu vierähti ja seuraavana oli vuorossa Imatralla lauantaina petrsan 5km ja sunnuntaina vapaan 10km kisa. Pertsaan latasin kaiken, koska se oli enemmänkin minun matka. Kisa meni ihan hyvin hiihtona. Ehkä turhan kovaa lähdin alussa, mikä kostautui lopussa, että pieni sippi tuli. Mutta rajoja pitää kokeilla! Ihan hyvä hiihto siis, mutta sijoituksellisesti oli parannettavaa: 13. sija oli lopputuloksena. Sunnuntain kisasta ei jäänyt jälkipolville kerrottavaa ja siitä ei sen enempää. Alaselän lukkoon vetäminen ja sen kipu veti etureidet tuuttiin ja siinä oli paketti valmis.
Sunnuntaina Imatralla tein extemporee päätöksen ja lähdin kotiin äidin ja isän lihapadoille :) Torstaihin asti olin kotikulmilla ja sen jälkee suuntana oli Keuruu ja aikuisten SM- kisat. Perjantaina oli sprintit ja lauantaina 10km vapaa. Myös Keuruulla taisteltiin pakkasta vastaan ja kisat loppujen lopuksi pidettiin, vaikka mittarit pyyhkivätkin aika hulppeissa lukemissa kisojen aikana: parhaimmillaan pakkasta oli -27 ! Kylmää kyytiä sai taas kerran pakkasukolta. Aika-ajoissa ei saanut ihan parasta itsestä, en tie johtuiko pakkasesta, että lihaksisto ei toimi, en tiedä.. mutta pääasiassa pääsin jatkoon. Alkuerässä jouduin kovaan ryhmään, jossa oli lopputuloksissa kisojen voittaja sekä B- finaalin voittaja. Huonoille en taitanut hävitä? Muutama taktinen virhe sattui, mutta niistähän oppii.. toivottavasti! Lopputuloksissa olin 18, mutta pääsinpähän linssiludena ainakin teeveeseen. Teeveestä osa on voinut minut pongatakkin. Lauantain kisaan en lähtenyt kovan pakkasen takia. Pakkanen taas huiteli yli -22 pitkälti ja päätin valmentajan ja porukoiden kanssa, että terveyden kanssa ei leikitä. Talvea on vielä jäljellä.

Keuruun jälkeen lähdin Vuokattiin oppitunneille. Kauaa en siellä viihtynyt, kun tulin takaisin lihapatojen ääriin kotiin! Nyt on oltu taas kotona vähän pyörähtämässä. Ja huomenna taas ”Viljo” eli autoni suuntaa kohti Vugea. Näillä näkymin en kauaa siellä ole, kun tulen takaisin kotikonnuille..ehkä. Lukuloman ansiosta kotonakin voi olla ja kerrankin, kun täällä on lunta! Ja pienemmät pakkaset kuin tuolla huitsin nevadassa. Siellä on ollut parhaimmillaan yli -30. Nam !!!

Tälläistä tällä kertaa tammikuussa,

Riikka

Hjeissan,

tällä kertaa täältä lumisesta Länsi- Suomesta! :) Olen ollut täällä kotipuolessa reilun viikon verran ja täytyy sanoa, että olen todella iloinen, että kerrankin täälläkin pääsee hiihtämään ja on lunta. Lunta tietty saisi olla enemmän, että saataisiin pidempiä latuja ja latujen kunto olisi parempi.. Mutta parempi tämäkin kuin ei mitään. Kotiin olen tullut viettämään joulua ja uutta vuotta perheeni pariin. Heti uuden vuoden jälkeen on lähdettävä Kuopion suuntaan kisailemaan SM-mitaleista. Eli rankkoja uuden vuoden viettoja rakettien merkeissä ja myöhään valvomista ei ole tiedossa. Sellaista tämä urheilijan elämä!

Mutta mitäpä sitä on mahtunut joulukuuhun: reeniä, reeniä ja yllätys yllätys reeniä, tietysti koulun kovilla penkeillä ollaan istuttu, sekä on sitä keritty myös lepäilemäänkin. Kisakausikin aloitettiin, hieman aiempaa myöhemmin, mutta aloitettiin kuitenkin. Ja tällä hetkellä olen luottavaisin mielin ja positiivisella asenteella menossa kohti uusia haasteita ja kujeita! :) Muutamat kisat ovat näyttäneet, että parempaan suuntaan ollaan menossa ja kehitystäkin on tullut. Joten tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti tärkeimpiä kisoja. Toivottavasti lankku liikahtaa ja tyttö on iskussa kauden tärkeimmissä kisoissa ja näyttää, mistä se kana pissii!

Joulukuussa on tullut hiihdeltyä ihan kiitettävästi. Vuokatissa tykkilumella, koska siellä ei ollut vielä lunta ennen kuin lähdin sieltä 20. päivä. Nyt kotona olen päässyt hiihtämään luonnonlumilla. Vaihtelu on virkistänyt ja tehnyt pääkopallekin hyvää :) Pääkoppa on saanut rentoutua ja levähtää ja on hyvin syöty jouluruokaa, niin mikäs sen mukavampaa on tästä jatkaa? Nyt tämä tyttö lähtee rennoin mielin kohti uusia, haastavia, voitettavia haasteita kohti.

Toivotan kaikille hyvää uutta vuotta 2010 sekä luistavia hiihtokelejä! Kinkkuja kannattaa sulatella hiihdon merkeissä, se on oiva ratkaisu!!! =)

- Riksu

Hyvää päivää täältä lumettomasta Vuokatista !

Lunta täällä ei siis ole muuta kuin ladulla. Ei nähtävästi olla kovin hyvissä väleissä tuon sään jumalattaren kanssa, että se lunta tänne soisi. Mutta onneksi täällä pääsee kuitenkin hiihtämään ja latuakin on enemmän kuin yhden mätäksen verran: noin kymmenisen kilometriä.

Mutta mitä onkaan tapahtunut marraskuun aikana? Tapahtumia on riittänyt niin hyviä kuin huonojakin. Kuun alussa tuli sairastettua sellainen tauti, joka kantaa nimeä sikainfluenssa. Kärsää ei tosin kasvanut, vaikka possuna olinkin!!! Onneksi. Reilun viikon mittainen 38,5 asteen kuume veti tämän hiihtäjän kyllä ihan petipotilaaksi. Ei paljon mitään jaksanut tehdä, kuin sängyssä maata ja buranan voimalla sitä elettiinkin. Voin vain sanoa, että pahin tauti, minkä muistan itse sairastaneeni. Mutta nyt pitäisi ainakin olla kaksinkertainen vastuskyky, kun on tauti sairastettu ja rokotteenkin sain viisi päivää aikaisemmin ennen kuin sairastuin. Onneksi possu on nyt poissa !

Sika meinasi pilata myös minun perinteisen lumileirini Levillä, mutta onneksi tauti hellitti ja pääsin Leville hermolomalle ! Seinähulluksi siinä meinasi tulla, kun viikon joutui olemaan välttyjen välissä neljän seinän sisällä. Levillä oltiin viikko ja aloiteltiin reenaamista hissun kissun taudin jäljiltä. Leiri meni ihan hyvin.

Kisakautta ei olla vielä aloitettu ja kisat ovat siirtyneetkin parisen kertaa eteenpäin, koska ensiksi oli se possu ja sitten nyt vielä häiritsee se possun sairastaminen näin jälkikäteen.. Olihan se kuitenki aika kova tauti. Mutta enköhön kohta saa laittaa lapun rintaan ja mennä ! Niin ainakin toivon :) Uusi kilpapukukin odottaa kauden avaamista ;)

Seuraavaksi tulen joululomalla kotiin. Toivottavasti se sään jumalatar suosii ja lunta alkaisi pikkuhiljaa satamaan, ettei kaikkia kisoja peruttaisiin ja kotonakin pääsisi hiihtämään. Toivon valkoista joulua :) Muuta toivetta ei ole.. ei kun onkin: TERVEYTTÄ ! Joulun odottamisia kaikille

- Rike

Hjeissan jälleen !

Lunta odottellaan täällä jo kovasti. Lunta on satanutkin silloin tällöin, mutta päivän aikana ne ovat sulaneet jo pois, valitettavasti. Maa on kuitenkin jo jäässä sekä puiden lehdet ovat tippuneet. Ehkä se talvi sieltä tulee?! Ainakin tykit ovat olleet päällä tällä viikolla. Hiihtämään täällä jo pääsee, koska kesän yli on lunta varastoitu purukasan alle. Että kyllä hiihtää ainakin saa :) ja vielä ulkona, mikä on luksusta verrattuna siihen, että pitäisi putkessa hiihtää. Ladulla on vain porukkaa tosi paljon, mikä on ainoa negatiivinen puoli.

Lokakuuhun ei ole merkittäviä asioita tapahtunut muuta kuin, että olin Itävallassa, Ramsaussa viikon leirillä ja syyslomalla olin kotona. Ramsaussa olin viikon 42 seurani kanssa. Ilmat eivät olleet parhaimmat, joten jouduttiin vähän soveltamaan ennakolta tehtyä harjoitusohjelmaa. Ylös 3000m päästiin vain valitettavasti kerran hiihtämään, koska ylhäällä oli monena päivänä liian kova tuuli, hirmuista lumipyryä, liian paljon pakkasta sekä hissit eivät aina kulkeneet, koska maanantai ja tiistai välisenä yönä satoi niin paljon lunta. Lunta satoi yön aikana ainakin sen 30cm ! Ja lisää vain tuli. Edellisellä viikolla oli vielä voinut ottaa bikineissä aurinkoa, kun lämpötila oli parhaimmillaan tuolloin ollut +26. Miten sää voi muuttua muutamien päivien aikana niin totaalisesti?! Onko tämä tätä ilmastonmuutosta, vai mitä tämä on..? Ylhäällä oli parhaimmillaan tuuli se 60-70km/h. Silloin, kun itse olin hiihtämässä ylhäällä, siellä oli noin 45km/h tuulen nopeus, sankka lumipyry, -4 astetta pakkasta sekä sellainen sumu, että huonoimmillaan näki eteensä sen vaivaisen yhden metrin. Eli hyvin siellä näki :)
Mutta onneksi tuli niin paljon lunta myös alas kylälle, että pääsimme hiihtämään.. ettei mennyt leiri ihan läskiksi ! Leiri meni hyvin ja oli onnistunut. Maisemat olivat upeat ja aivan valloittavat. Ruoka oli hyvää sekä uusia makuelämyksiä tuli koettua: mm. kengurua, etanoita, peuraa, kevätkääryleitä tuli syötyä. Kaikkea sellaista, mitä ei IKÄNÄ Suomessa tulisi tilattua, saati sitten syötyä sitä vielä. Sen voin kertoa, että kenguru on ehkä parasta lihaa, mitä olen koskaan saanut :) !!! Itävalta vaikutti minuun niin paljon, että haluan ensi vuonna sinne uudestaa ja pidemmäksi aikaa. Toivottavasti se on mahdollista.
Sain myös puhua saksaa. Eli ei ihan ole mennyt seitsemän vuoden opinnot hukkaan ;)

Syysloman olin kotona Ulvilassa ja siellä tuli vanhoja kotipolkuja taas kierreltyä ja kaarreltua. Itävallasta palauduttiin hyvin ja nyt olen takaisin täällä Vuokatissa ”toisessa kodissa”, jota nimitän kylläkin vain kämpäksi. Hetken aikaan kerkeän täällä hengähtää, reenailla ja käydä koulua, kun taas lähden maailmaa kiertämään. Tällä kertaa lähden valloittamaan Leviä. Siellä on tarkoitus olla viikko. Levin leirin jälkeen pitäisikin jo aloittaa kisakausi, IIK ! Pian se taas alkaa.. .

Trikoot päälle, hanskat käteen, panta korville, lasit päähän, monot jalkaan, sukset jalkaan, sauvat käteen ja numerolappu rintaan JA EIKUN MENOKSI , sanoi JohnLennox.. eiku mites se meni, vai miten se oli?

Riikka

» Alkuun